
Turku on eriytynyt voimakkaammin, kuin suomalaiskaupungit keskimäärin, kertoo tutkija Sampo Ruoppila. Puhutaan segregaatiosta. Tämä kehitys on voimistunut tällä vuosituhannella. Taustalla on kaupungin porvarijohdon parin vuosikymmenen takainen linjaus, että kaupungin omaa vuokra-asuntotuotantoa alettiin pitää markkinahäirikkönä ja tontteja sille ei osoitettu.
Sosiaalinen sekoittuminen vaatii monimuotoista asumista kaikilla asuinalueilla. Ei saisi syntyä paremman väen, eikä huonomman väen alueita. Tämä on eriytymisen vastustamisen peruselementtejä. Erityisesti koulut on hyvä pitää monimuotoisina.
Olisi ollut helppo osoittaa TVT-asunnoille ARA- tontteja uusilta asuinalueilta. Näin ei kuitenkaan tehty. Nyt kun valtavat vuokra-asuntojonot tulivat silmille muutama vuosi sitten, TVT:lle oli pakko osoittaa tontteja mistä vaan löydettiin, niitä ostettiin jopa naapurikunnista. Jatkossa uudelle asuinalueelle pitää aina osoittaa tontteja myös sosiaalisin perustein. Ei saa käydä kuten vaikka Satavassa, missä tehtiin kallis kaava paremmalle asuntotuotannolle, mikä tuskin maksaa itseään takaisin. Eli maksajina ovat kaupungin muut asukkaat. Riittävän tehokas kaava saarelle ei ollut suosittu ajatus. Vastustusta tuli myös, kun TVT rakensi Hirvensaloon kerrostaloja tai kun Karhunaukiolle linjattiin sosiaalisesti sekoittava koulu. Nämä ovat kuitenkin tärkeitä päätöksiä pitkällä juoksulla.
Vaikea kysymys on myös, miten saadaan kovan rahan asuntoja sinne, mihin on keskittynyt pelkkää vuokra-asuntotuotantoa. Gryndereitä ei voi pakottaa. Pitäisi olla kannustimia. Uudet monitoimitalot ovat alueiden arvostuksen kannalta oikea suunta, mutta ne eivät riitä. Tampereella asia ratkaistiin tehokkaasti raitiotiellä. Siellä sekoittuminen lähti toden teolla käyntiin yhdellä päätöksellä. Mutta taas tullaan kysymykseen, mikä ei ole Turussa suosittu. Raitiotiestä on helppo löytää uhkia. Mutta jos sanotaan ei, pitäisi kertoa, mitä sitten tehdään gettoutumisen estämiseksi. Minä en tiedä.
Kommentit