Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua yhdenvertaisuudesta korona-aikana. Eri ikäryhmien kohtelua vertaillaan, eri alojen kohtelua vertaillaan. Itse olen terve nelikymppinen, joten joudun vielä odottamaan rokotusvuoroani, mutta en ole siitä pahoillani. Sairaat ja varttuneet läheiseni on rokotettu, mikä antaa minulle jo mahdollisuuden hengähtää.

Saan osan elannostani ylläpitämällä tapahtumatilaa ja korona näyttää tekevän toisen vuoden peräjälkeen valtavan loven työnantajani kukkaroon. Tukien kohdentumisessa ja määrässä on myös korjattavaa. Onneksi olemme pitäneet tarkkaa taloutta vuosikaudet aikaisemmin, jotta uskon selviävämme tästäkin, mutta ymmärrän että monella tällä sektorilla leipänsä ansaitsevalla on tiukka paikka. Asialle pitää tehdä jotakin pikaisesti.

Vastakkainasettelun lietsominen ei nyt oikein auta taudin selättämisessä. Kun ravintoloita ollaan avaamassa ja niihin sallimassa anniskelua, osa huutaa, että miksi aamulla juopottelu on tärkeämpää kuin lasten harrastukset. Tai sitten toiset huutavat, että miksi ravintoloiden aukiolo on tärkeää, mutta teattereiden ja kirjastojen aukioloa rajoitetaan. Kolmannet ovat sitä mieltä, että kaikki ravintoloiden rajoittamienen on suuri vääryys. Eli tekeepä julkinen valta niin taikka näin, niin osa suuttuu.

Olen samaa mieltä monien kriitikoiden kanssa, että yhdenvertaisuus ei aina täyty. On kuitenkin muistettava, että julkisen vallan on laillisesti huomattavasti helpompi rajoittaa kohtaamisia julkisen rahoituksen paikoissa, kuin yksityisten elinkeinoharjoittajien osalta. Tilanne on edelleen normaaliin tilanteeseen nähden vieras ja pääasiaksi on otettu taudin nujertaminen. Ja tauti ei nujerru ilman, että kohtaamisia rajoitetaan.

Nyt vain toivon, että lukuisat ulostulot (viimeksi SDP:n puoluevaltuusto ja kulttuuriministeri Saarikko) väliinputoaja-aloista johtavat nopeisiin toimiin. Suomella on varaa elvyttää huomattavasti nykyistä enemmän, kiitos oikea-aikaisten ja oikein mitoitettujen toimien tähän saakka. Meillä ei ole varaa päästää enää enempää porukkaa tippumaan kelkasta – se olisi niin yhdenvertaista kohtelua, kuin tässä tilanteessa on mahdollista.

Se mistä olen myös huolissani, on yleinen toisten kunnioittaminen, kun monet ovat nyt koroeristyksessä tottuneet kommunikoimaan vain somessa vailla pidäkkeitä. Siinä myös vähemmistöjen oikeudet saavat väistyä, kunhan saadaan vaan olla vihaisia ja etsiä syyllisiä. Mutta se onkin sitten toinen juttu. Toivottavasti kesä rauhoittaa ja viilentää tunteet. Ja muistetaan, että pandemia ei ole kenenkään vika.